Kokosimme Kaupunkitutkimuksen päiville työryhmän ”Blogit, podit ja tubettajat – Digitaaliset alustat asiantuntijatiedon tuottamisen ja jakamisen kanavina ennen, nyt ja tulevaisuudessa” (16.5.2025), jossa keskustelimme asiantuntijatiedon tuottamisesta ja jakamisesta erilaisilla digitaalisilla alustoilla. Työryhmäämme osallistui yhteensä 12 kaupunkisuunnittelun, maisema-arkkitehtuurin, kaavoituksen, arkkitehtuurin tai muun asiantuntija-alan edustajaa, me järjestäjät eli Tiina, Pilvi, Anni ja Eve mukaan lukien. Kiitos kaikille mukaan hypänneille osallistujille – mukanaolonne oli todella arvokasta!

Tähän blogikirjoitukseen olemme koonneet keskustelun antia digitaalisten alustojen ja blogien käyttöön liittyen. Tulossa on vielä toinen kirjoitus asiantuntijatiedon jakamisen merkityksestä ja tulevaisuudesta.

Printtimediat ovat hitaaseen nautiskeluun

Heti alkuun on todettava, että hyvin monelle työpajaamme osallistujalle printtimediat ovat edelleen mieluisin tietolähde. Puhuttiin ”kahvipöytälehdistä” ja jopa printtimedian nautiskelusta. Muutenkin moni piti tekstiä mieluisimpana tiedon jakamisen ja vastaanottamisen muotona, sillä teksti pakottaa keskittymään. Toisaalta osa osallistujista tunnisti itselleen videot ja kuunneltavat mediat luontevimmiksi formaateiksi. Näiden välillä nähtiin kuitenkin selvä ero: videon katseluun on keskityttävä, kun taas pelkkää ääntä kuunnellessa osa sisällöstä saattaa livahtaa ohitse.

Somen henkilökohtainen ja ammattikuluttaminen on eriytynyttä, mikä heijastelee laajemminkin työ- ja henkilökohtaisen elämän pitämistä erillään. Instagram, Tiktok, suoratoistopalvelut, kuten Spotify ym. ”nopeat mediat” ovat erityisen suosittuja vapaa-ajalla.

LinkedIn taas korostuu somekanavista työhön liittyvänä somekanavana. ”Linkkarin” etuna pidettiin sitä, että sen kautta löytää ajankohtaisten blogien ja lähteiden äärelle. Myös Youtube mainittiin työhön liittyvänä kanavana. Muissa kanavissa yksittäiset ryhmät esim. Lisää kaupunki Helsinkiin nähtiin seuraamisen arvoisena, jotta pysytään kärryillä alan sisällä vallitsevista keskusteluista ja jopa jakolinjoista.

Yhtä mieltä oltiin siitä, että viestipalvelu X on poistunut käytöstä. Pohdiskeltiin myös vaihtoehtoja Metan kanaville.

Somen vaikutus keskittymiskykyyn tunnistettiin riippumatta suosikkiformaatista. Eräs osallistuja pohdiskeli, että tuleeko edes lehtiä enää todella luettua vai vain selailtua? Vaikuttaako somen kuluttamisessa tyypillinen skrollaaminen myös kykyyn keskittyä printtitekstin lukemiseen?

Blogit jakavat ajatuksia monella tavalla

Blogit ei kiinnosta (kaikkia)!

Osalle osallistujista blogi ei ole lainkaan vaihtoehto tiedon tuottamiseen tai vastaanottamiseen. Blogit ovat epämieluisia tietolähteitä erityisesti heille, joille luontevimmat some-kanavat ovat ns. nopeita medioita eli videoita, podcasteja jne. Kiinnostavaa on keskustelussa esiin noussut havainto myös, että blogia kirjoittava ei välttämättä itse lue muiden blogeja. 

Blogi on (toisille) nykyajan päiväkirja

Toisaalta keskustelussa erottui vahvasti näkökulma blogista ajettelun jatkeena. Blogi voi olla kirjoittajalle sekä oman ajattelun jäsentämisen väline tai päiväkirjamainen ajattelun jatke että toimenkuvan puolesta suoritettava pakollinen velvollisuus. Ero lienee siinä, onko kyse omasta blogista tai muuten vapaaehtoisesta vai kirjoittamisesta työpaikan blogista. Työn puolesta puolipakolla kirjoitetut blogit jäävät usein niihin pakollisiin, kun taas oman blogin aloittaminen todennäköisemmin johtaa aktiiviseen kirjoittamiseen. Silloin blogista tulee tärkeä osa omien ajatusten jäsentämistä ja jakamista.

Mikä on oma ääni? Kenelle haluan viestiä? Mitä saan viestiä?

Oman ajattelun näkyväksi tekeminen voi olla jännittävää, mikä estää tai hidastaa omien kirjoitusten julkaisua somessa. Voi olla helpompaa jakaa muiden laatimia kirjoituksia tai tiedottaa esim. artikkelijulkaisuista, kyselyistä ja tapahtumista. Kuitenkin omia ajatuksia pitää rohkaistua julkaisemaan, jotta somepresenssi ei jää vain ”ammatillisen menestymisen, osaamisen ja saavutusten juhlimiseksi”, mikä voi tuntua jopa nololta tai ei ainakaan omalta tavalta olla esillä.

Kirjoittaminen on tapa ajatella

Blogia pitäville blogi näyttää luovan painetta tutkiskella asioita (ei vain ulkomaailmalle, vaan itselle ja muille). Silloin blogin kirjoittaminen on asiantuntijatiedon lisäämistä ”sisään päin” kuten eräs osallistujamme pohdiskeli. Blogeja kirjoittavat olivat myös yhtä mieltä siitä, että blogi luo painetta tuottaa tekstiä – ei vain pöytälaatikkoon – ja julkaisuille muodostuu määräaikoja. Oli motiivi sitten yhteiskunnallinen vaikuttaminen, poliittisten mielipiteiden jakaminen tai tieteellisen tiedon jalkauttaminen, blogi on erityisesti omien mielipiteiden ja ajatusten pyörittelyn kanava, kun taas samoille kirjoittajille toimitetuilla julkaisuilla on oma tärkeä rooli ammattimaisempien asiantuntijatekstien julkaisukanavina.

Oma blogi lisää vapautta julkaista

Blogia pidettiin myös raadollisessa some-maailmassa turvallisena julkaisuympäristönä. Blogi mahdollistaa kirjoittajalleen palautteenannon kontrolloimisen. Kommentointia ei ole pakko avata!

Hyvänä asiana blogien pitäjät ja lukijat pitivät myös blogien arkistomaisuutta. Esiin nostettiin erityisesti edesmenneen liikennesuunnitelulegenda Pentti Murolen blogi, josta moni kaupunkisuunnittelun parissa nykyisin toimiva on ammentanut tietoa ja ymmärystä alan historiasta. On jännittävää ajatella, että oma blogi voisi joskus toimia vastaavana tietoarkistona!

Onkin sääli, että esim. kaupungit siivoavat nettisivuiltaan suunnitteluhankkeita, jotka eivät vaikkapa lähteneet toteutumaan. Toimimmehan alalla, jolla tieto ja ymmärrys rakentuu yhdessä oppien – myös erehtyen.