Suunnittelijat ja osalliset samalle sivulle osallistiedon tulkinnoista kysymällä?

Kirjoitin taannoin osallistiedon analysoinnista tärkeänä suunnitteluvaiheena. Hyvä analyysi johtaa hyviin suunnitelmiin. Vai johtaako? Pääsimme Pilvin kanssa tutkimaan tätä(kin) asiaa Viiskorvessa osana Espoon kaupungin ja Aalto-yliopiston yhteistä tutkimushanketta.

Hankkeessa seurasimme kaavarungon suunnitteluprosessia kahden suunnitteluvaiheen, visio- ja suunnitelmavaiheen, ajan. Näitä oli jo edeltänyt tavoitevaihe, jossa Espoon suunnittelijat olivat kysyneet Viiskorven ja sen naapurialueen Kalajärven asukkailta alueiden säilytettäviä, kehitettäviä ja toivottuja uusia ominaisuuksia. Tavoitevaiheen pohjalta suunnittelijat olivat muodostaneet alueen vision, jonka mukaan Viiskorvesta kehittyy luonnonläheinen ja omavarainen kaupunkikylä.

Vision tarkentaminen ja konkretisoiminen yhdessä osallisten kanssa oli meidän hankkeemme ensimmäinen tehtävä. Tässä vaiheessa keskusteluun tuotiin myös maankäytön karkealla tasolla oleva luonnos sekä erilaisia kaupunkikuvatypologioita. Järjestimme visiovaiheessa työpajan ja kyselyn, joissa näihin aiheisiin pääsi ottamaan kantaa. Kyselystä ja työpajoista saatu palaute käytiin yhdessä suunnittelijoiden kanssa läpi analyysityöpajassa, jonka jälkeen suunnittelijat jatkoivat analysointia ja suunnittelutyötä tahoillaan.

Visiovaiheessa saadun palautteen perusteella, osalliset olivat epäluuloisia osallistiedon vaikuttavuudesta ja siitä, ymmärtävätkö suunnittelijat, mikä heille on paikassa tärkeää. Osa osallistujista myös epäili suunnittelijoiden manipuloivan tuloksia. Huolena oli, että esitetyt suunnitteluratkaisut eivät ole paikallisen osallisenemmistön mielen mukaisia. Tämä sai meidät pohtimaan, että ensinnäkin osallisten näkemyksien hajonta tulisi tehdä näkyväksi ja toisaalta osallistiedon tulkintojen oikeellisuudesta tulisi jotenkin varmistua seuraavassa vaiheessa.

Seuraavassa vaiheessa suunnittelijat toivat palautteen perustella kehitettyjä suunnitelmavaihtoehtoja arvioitavaksi. Maptionnairella toteutetussa kyselyssä esittelimme tiivistelminä osallispalautteen ja sen pohjalta kehitetyt suunnitelmavaihtoehdot. Näiden suunnitelmien arviointisivujen jälkeen pyysimme palautetta suunnittelussa tehdyistä tulkinnoista. Oletko tyytyväinen siihen, miten mielipiteet on otettu huomioon? Onko palaute mielestäsi tulkittu oikein?

Miten tulkinnat onnistuivat?

Osallispalautteen mukaan suunnittelijat eivät aivan ymmärrä, mitä asukkaat tarkoittavat kommenteillaan. Visiossa käytetyt sanat ainakin ymmärrettiin hyvinkin eri tavoin. Suunnittelijoiden käsitykset esimerkiksi kaupunkipientaloista, kylämäisyydestä ja luonnonläheisyydestä eivät vastanneet osallisten käsityksiä.

Toisaalta haasteena oli suunnittelun taso. Osalliset olivat epävarmoja, siirtyykö nyt annettu palaute ja dialogissa syntyneet ajatukset toteutettaviin suunnitelmiin. Tämän vuoksi moni epäröi kantaansa siihen, onko tyytyväinen mielipiteiden huomioon ottamiseen.

Suunnittelijoille puolestaan erityisen tärkeää oli nähdä, että osallisten kokemus mielipiteiden vakavasti ottamisesta kasvoi, kun dialogisuutta lisättiin. Toisaalta kasvoi myös niiden määrä, jotka kokivat, että heidän mielipiteitään ei oltu otettu vakavasti. Toisin sanoen osalliset pystyivät muodostamaan oman käsityksensä varmemmin.

Jotta ymmärrys lisääntyisi, osallistujat toivoivat lisää menetelmiä, jotka lisäävät vuoropuhelua suunnittelijoiden ja osallisten välillä ja kesken. Esimerkiksi osalliset toivoivat kommentoitavaa virtuaalimallia tai paikallista keskustelufoorumia netissä. Moni oli sitä mieltä, että tarvitaan lisää vuoropuhelua ja läpinäkyvyyttä kuten osallistiedon julkaisua, jotta keskeiset käsitteet ymmärrettäisiin samansuuntaisesti ja kaikki osapuolet keskustelisivat samasta asiasta.

Tulkinnoista kysyminen lisää suunnittelun dialogisuutta ja vastavuoroisuutta. Se myös osoittaa, että suunnittelijat ovat aidosti kiinnostuneita osallisten näkemyksistä ja suunnitteluun voi vaikuttaa. Lisäksi osalliset pystyivät täsmällisemmin sanomaan, vastaako suunnitelmat heidän ajatuksiaan ja mitä niissä pitää kehittää.

Mitä tekisimme toisin?

Viiskorvessa julkaisimme ainoastaan tiivistelmät saadusta palautteesta. Palautteen julkaisu sellaisenaan, henkilötiedoista siivottuna, koettiin liian vaikeana. Tiivistelmät saattavat riittääkin, jos osallisten ja suunnittelijoiden välillä on vankka luottamus siihen, että osallistieto on asianmukaisesti ja reilusti analysoitu. Kaikille tämä ei kuitenkaan riitä.

Viiskorvessa osalliset eivät pitäneet osallistiedon tiivistelmiä riittävinä, jotta he pystyisivät luottamaan osallistiedon tasapuoliseen huomioon ottamiseen. Tämän vuoksi olisi tärkeää tuoda osallistieto mahdollisimman autenttisena kaikkien suunnitteluun osallistuvien nähtäväksi kaiken muun lähtötiedot rinnalle. Meidän tutkimustulostemme mukaan raakadatan julkaisun myötä osalliset voisivat paremmin arvioida, onko osallistieto kokonaisuudessaan otettu huomioon, vaikka oma mielipide ei ole sellaisenaan toteutettu. Se auttaisi ymmärtämään ja hyväksymään suunnitteluratkaisuja silloin, kun suunnitelmat eivät vastaa omaa näkemystä.

Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, Viiskorven tutkimuksesta on julkaistu seuraavat tieteelliset artikkelit:

Harsia, E., & Nummi, P. (2024). Urban planning as ‘great dialogue’? Developing polyphonic planning practices in a process of hybrid participation, case Viiskorpi, Espoo, Finland. Planning Practice and Research. Advance online publication. 

Nummi, P., Harsia, E., Rossi, S., & Staffans, A. (2023) Participants’ experiences of hybrid public participation, case Viiskorpi framework plan, Espoo, Finland. The 18th InternationalConference on Computational Urban Planning and Urban Management (CUPUM 2023), Montreal, Canada, June 20–22, 2023.