Tutkimus sosiaalisen median käytöstä suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa

Sosiaalisen median on odotettu parantavan, tai ainakin lisäävän, kaupunkisuunnitteluun liittyvää vuorovaikutusta ja osallistumista. Tutkimuksissa on väitetty sosiaalisen median voivan toimia vuorovaikutteisessa suunnittelussa useissa eri rooleissa: hallintojohtoisen viestinnän ja vuorovaikutuksen välineenä, ihmiskeskeisen informaation lähteenä sekä kansalaisten itseorganisoituvan osallistumisen ja aloitteiden mahdollistajana [1, 2].

Mutta käytetäänkö sosiaalista mediaa suunnitteluorganisaatioissa ja jos, niin miten ja miksi?
Entä koetaanko sen käyttö hyödylliseksi?
Miten käyttö on muuttunut vuosien varrella?

Näihin kysymyksiin olen etsinyt vastauksia vuodenvaihteessa julkaistussa kirja-artikkelissani Use of Social Media in Urban e-Planning – A Longitudinal Study in Finland [3]. Siinä tarkastelen sosiaalisen median tarjoamien mahdollisuuksien toteutumista suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa. Tutkimus perustuu kahteen kyselyaineistoon, joilla kartoitettiin maankäytön suunnittelun parissa toimivien asiantuntijoiden näkemyksiä ja kokemuksia somen käytöstä omassa työssään ja omassa organisaatiossaan vuosina 2018 ja 2023. Tässä blogissa esittelen tämän tutkimuksen eräitä keskeisimpiä havaintoja.

Tarkastelin sosiaalisen median käyttöä kaupunkisuunnittelussa jo väitöstutkimuksessani [2], mutta tässä tutkimuksessa pääsin pitkittäisaineiston ansiosta tarkastelemaan myös trendejä. Erityisen kiinnostavaksi tarkastelun teki se, että kyselyiden välissä oli pandemia, joka suoraan sanottuna pakotti suunnitteluorganisaatiot ottamaan käyttöön uusia sähköisen vuorovaikutuksen työkaluja, tai hyödyntämän jo käytössä olevia aiempaa systemaattisemmin ja tehokkaammin. Oli siis kiinnostavaa nähdä, heijastuiko tämä myös sosiaalisen median käyttöön.

Tässä tutkimuksessa tarkastelin sosiaalisen median käyttöä affordanssien eli somen tarjoamien toimintamahdollisuuksien kautta. Tällainen lähestymistapa korostaa somen myönteisiä puolia jättäen kielteiset puolet ja haasteet (esim. vihapuhe, ajattelun manipulointi, polarisaatio, maalitus, somerikollisuus) tässä artikkelissa sivurooliin. Näitäkin ilmiöitä on entistä tärkeämpää tutkia, koska elämme tilanteessa, jossa teknologian kehitys uhkaa ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Ilman somen ongelmien ratkaisemista, internet ei tulevaisuudessa palvele yhteisöjen, saati vuorovaikutteisen suunnittelun tarpeita. Sometohtori Suvi Uski kertoo tuoreessa kirjassaan Mitä some tekee meille? seikkaperäisesti tämän päivän somen varjopuolista. Suosittelen lukemaan!

Kohti aiempaa rajoittuneempaa somen käyttöä

On selvää, että sosiaalisen median rooli suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa muuttuu koko ajan. Tulokset osoittavat muutoksia eri somekanavien hyödyntämisessä, mikä on varsin luonnollista. Esimerkiksi Instagramin käyttö suunnitteluorganisaatioissa on merkittävästi lisääntynyt, kun taas Facebookin käyttö vastaajien omassa työssä vähentynyt.

Kun tarkastelemme somen käyttötarkoituksia, näyttää painopiste siirtyneen avoimesta tiedonjakamisesta ja vuorovaikutuksesta kohti brändäystä. Sosiaalisen median käyttö yksisuuntaisessa tiedonjakamisessa on edelleen varsin yleistä. Aiemmassa tutkimuksessani havaitsemani vuorovaikutteisuuden tavoittelu [2] on kuitenkin vähentynyt. Sen sijaan mainekuvan parantaminen on yleistynyt tavoitteena.

Asiantuntijoiden asenteet sosiaalisen median käyttöä kohtaan ovat myös muuttuneet: koettu hyödyllisyys on laskenut, ja aiempaa harvempi näkee sosiaalisen median arvokkaana resurssina suunnittelussa.

Koska edellisten huomioiden ohella asiantuntijoiden sosiaalisen median säännöllinen työkäyttö on vähentynyt, tulkitsen tuloksia siten, että käynnissä on muutos kohti rajoittuneempaa, tai kenties harkitsevampaa somen käyttöä.

Somedatan hyödyntäminen ei ole yleistynyt suunnittelussa

Tutkijat ovat olleet viime vuosina erityisen kiinnostuneita siitä, miten käyttäjien sosiaalisessa mediassa tuottamaa sisältöä eli somedataa voidaan analysoida kaupunkisuunnittelun hyödyksi. Erilaisia analysointimenetelmiä on kehitetty esimerkiksi paikkoihin ja suunnitteluhankkeisiin liittyvien mielipiteiden ja tunteiden tunnistamiseen sekä ihmisten toiminnan ja liikkumisen analysointiin sekä kaupunkirakenteen ymmärtämiseen näiden kautta.

Tämä tutkimus- ja kehitystyö ei ole kuitenkaan heijastunut suunnittelukäytäntöihin ainakaan Suomessa. Data-analyysit eivät ole yleistyneet, koska kaupunkisuunnittelua palvelevia, helposti sovellettavia sosiaalisen median data-analyysimenetelmiä tai ylipäätään dataa ei edelleenkään ole helposti saatavilla.

Teknologian kehittyessä on mahdollista, että tekoälyyn perustuvat älykkäät työkalut voivat helpottaa sosiaalisen median käyttöä ja käyttäjien tuottaman datan analysointia kaupunkisuunnittelussa. Toisaalta tekoälyalgoritmit, joiden avulla seurataan käyttäjien toimintaa ja suodatetaan sosiaalisen median sisältöjä, voivat lisätä vinoumia, polarisaatiota ja vaikuttaa kansalaisten osallistumiskokemuksiin. Tämä voi edelleen vähentää sosiaalisen median potentiaalia merkittävänä osallistumiskanavana kaupunkisuunnittelussa.

Edellä mainitut seikat ovat vain pintaraapaisu kirja-artikkelistani [3], mutta kuvaavat tulosten kautta piirtyvää somen käytön muutoksesta. Sosiaalinen media ei ole monin osin lunastanut odotuksia, joita sille vuorovaikutteisen suunnittelun kontekstissa on asetettu. Tulevaisuus näyttää, tuleeko näin koskaan tapahtumaankaan.

Lähteet:

1. Lin, Y., & Geertman, S. (2019). Can social media play a role in urban planning? A literature review. Teoksessa Q. Z. S. Geertman, A. Allan, & C. Pettit (Toim.), Lecture notes in geoinformation and cartography. Computational urban planning and management for smart cities. CUPUM 2019. Springer.
2. Nummi, P. (2020). Hallitsematon tekijä? – Sosiaalisen median rooli kaupunkisuunnittelussa. Väitöskirja, Aalto-yliopisto. Espoo. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-64-0032-7
3. Nummi, P. (2025). Use of Social Media in Urban E-Planning: A Longitudinal Study in Finland. Teoksessa C. Nunes Silva (Toim.), Recent Advances and Prospects in Urban E-Planning (pp. 123-152). IGI Global Scientific Publishing. https://doi.org/10.4018/979-8-3693-5956-3.ch006