Toisenlajiset kaupunkilaiset kaupunkisuunnittelussa?
Kaupungit eivät ole vain ihmisten elinympäristöjä. Kaupungeissa asuu ja elää paljon eri eläimiä ja hyönteisiä, jotka käyttävät kaupunkiympäristöä monin tavoin. Osalle kaupungeista on tullut niin tärkeitä elinympäristöjä, että elämä täysin villissä luonnossa ei ole enää houkuttelevaa.
Nopea kaupungistuminen ja kaupunkien jatkuva kasvu uhkaavat luonnon monimuotoisuutta maailmanlaajuisesti. Kaupunkirakenne vaikuttaa suoraan kaupunkiluonnon lajirikkauteen esimerkiksi rakenteellisen tiivistämisen kautta. Viheralueiden nakertaminen pilkkoo kaupungeissa asuvien eläinten elinympäristöjä ja ajaa ne ahtaalle. Monista tavallisiksi mielletyistä lajeista, kuten varpusista, onkin jo tullut uhanalaisia.
Kaupunkiluontoon ja -lajistoon suhtaudutaan tavallisesti suojelun kautta: uhanalaisten ja muutoksille herkkien lajien elinympäristö pyritään rajaamaan rakentamisen ulkopuolelle. Suojelullisten lähtökohtien lisäksi olisi tärkeää nähdä kasvillisuus ja muu lajisto erottamattomana osana kaupunkia. Suunnittelun keinoin on mahdollista luoda elinympäristöjä ja uusia habitaatteja myös rakennetuille alueille ja siten tukea nelijalkaisten ja siivekkäiden asukkaiden kaupunkielämää. Jos rakentamisesta johtuvat ongelmat tunnistetaan ja huomioidaan jo suunnittelussa, vahinkoja voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi rakennusten materiaalivalinnoilla tai tarjoamalla vaihtoehtoisia kulkureittejä eläimille.
Kaupunkien asukkailta kerätään tietoa monin eri tavoin ja heille tarjotaan mahdollisuuksia osallistua kaupunkisuunnitteluun ja omaan elinympäristöönsä liittyvään päätöksentekoon. Mutta mitä ja miten kysytään niiltä, joiden kanssa meillä ei ole yhteistä kieltä tai tapaa kommunikoida?
Eläinavusteisella suunnittelulla tarkoitetaan maisema- ja ympäristösuunnittelua, jossa suunnitteluratkaisuja ja valintoja ohjaavat tietyn lajin eri elämän vaiheisiin liittyvät tarpeet. Tavoitteena on tukea ja edistää kyseisen lajin mahdollisuuksia alueella. Suunnittelutyö aloitetaan tutustumalla lajityypilliseen käyttäytymiseen ja erityisiin tarpeisiin: mitä se tarvitsee pesänrakentamiseen, mihin pesä rakennetaan? Entä ravinto ja sen hankinta? Tai riskit ja vaaranpaikat?
Yksinkertaisimmillaan eläinavusteinen suunnittelu tarkoittaa istutettavien kasvilajien valitsemista esimerkiksi perhosten ja pölyttäjien houkuttelemiseksi. Tätä voi helposti toteuttaa myös omassa kotipihassa. Linnuille voidaan niin ikään istuttaa tiettyjen lajien suosimia puulajeja ja varmistaa pesäpaikkojen saatavuus. Olennaista on se, että alue nähdään kaikkien sen asukkaiden yhteisenä tilana. Parhaimmillaan suunnitteluratkaisuista hyötyvät monet tai jopa kaikki alueen käyttäjät.
Siili on yksi niistä lajeista, jotka ovat sopeutuneet elämään kaupungeissa ja ihmisten lähistöllä. Jopa niin hyvin, että ne ovat pitkälti riippuvaisia rakennetuista puisto- ja pihaympäristöistä ja ihmisten läheisyydestä. Kaupunki ei silti ole siilille helppo tai turvallinen ympäristö. On paljon yksinkertaisia keinoja, joilla siilien viihtymistä kaupungeissa voidaan huomioida ja parantaa. Siilille on tärkeää puistojen ja puutarhojen luonnollisuus ja hoitamattomuus. Se käyttää lehti- ja risukasoja pesänrakennuspaikkoina ja pensaita piilopaikkoina. Maahan pudonneet lehdet ovat paitsi sopivaa rakennusmateriaalia, myös siilin ruokavalioon kuuluvien hyönteisten elinympäristöjä.
Ympäristösuunnittelijoilla on jo vakiintunut ja tärkeä rooli osana kaupunkisuunnitteluun liittyvää asiantuntijatyötä. Heidän tehtäviinsä kuuluu esimerkiksi uhanalaisten lajien, kuten liito-oravan, etujen valvonta. Mutta voisiko heillä olla nykyistä isompi rooli osana suunnittelutyötä?
Kaupunkiluonto on koti ja elinympäristö monille eläimille ja eliöille. Monimuotoisuus kärsii, kun kaupunkeja kasvatetaan ja tiivistetään. Elinvoimainen kaupunkiluonto ja rikas lajisto tukevat myös ihmisten hyvinvointia ja viihtyisyyttä urbaanissa ympäristössä.
Kirjoitus on tiivistelmä ja yhdistelmä vuonna 2022 Suomen luonnon #muutos verkkojulkaisussa julkaistuista artikkelista ja blogikirjoituksesta. Tekstiä on päivitetty ajankohtaisilla linkeillä ja lähteillä.
Lähteitä:
Hauck, Thomas & Weisser, Wolfgang W: AAD Animal aided design.
Apfelbeck, B; Jakoby, C & al: A Conceptual Framework for Choosing Target Species for Wildlife-Inclusive Urban Design. Sustainability 2019, 11(24), 6972.
Kirjoittaja
Tiina Merikoski
Olen vuorovaikutteisiin suunnittelumenetelmiin perehtynyt maisema-arkkitehti ja tekniikan tohtori. Tässä blogissa kirjoitan hankkeista ja aiheista liittyen muun muassa yhteiskehittämiseen ja asukasvuorovaikutukseen.
Nyt myös BirdLife Suomi on julkaissut linturvallisen rakentamisen ohjeistuksia erityisesti ikkunatörmöysten ehkäisemisen näkökulmasta, kannattaa tutustua!
https://www.birdlife.fi/suojelu/vaikuttaminen/lintujen-ikkunatormaykset/
Suloiset siilit! En ole vuosiin nähnyt siiliä luonnossa, lapsena niitä näkyi yhtenään..
On hienoa että kaupunkisuunnittelun kentällä monialaisuus lisääntyy, ehkä tulevaisuuden tiimien toimenkuvaan voisi ympäristösuunnittelijoiden lisäksi nimetä ihan ympäristönsuojelijat!