Case Kontula: Tarvitaan jalkautumista, kohtaamista ja tulkkausta

Osallisuuskokeilumme Kontulan ostarilla toi erityisesti esiin sen, että hiljaiset osalliset eivät välttämättä ole osallisia, jotka eivät haluaisi osallistua. Ostari on kokeiluumme osallistuneille yrittäjille tärkeä arjen ympäristö, jonka kehittämiseen osallistutaan, jos siihen on mahdollisuus. Mahdollisuudella tarkoitan tässä sitä, että osallistuminen on aidosti saavutettavaa ja että sillä on vaikutusta. Lisäksi monikielisen vuorovaikutuksen toteuttaminen vaatii ymmärrystä kielten ja kulttuurien erilaisuudesta.

”Istumme ja juttelemme yhdessä niin kuin nytkin. Se on parasta.”

(Yrittäjä, kohtaaminen Kontulan kirjastolla)

Kokeiluumme osallistuneet yrittäjät eivät ole kulttuurisesti yhtenäinen ryhmä, mutta heillä on yhdistäviä piirteitä kuten muunkielisyys ja elinkeinotoiminnan vaatimat pitkät työajat. Monet toivoivat kohtaamista ja, että joku kuuntelisi heidän näkökulmaansa. Tällaisen osallistumismenetelmän räätälöinti ei ole mahdotonta. Osallistumisen järjestäminen vaatii olemassa olevien menetelmien kuten keskustelun, monikielisyyden ja digitaalisten apuvälineiden luovaa käyttöä ja yhdistelyä. 

Vaikka ostarin suunnitteluun on voinut aikaisemmin osallistua esimerkiksi työpajoissa tai arkkitehtuurikilpailun aikana netissä kommentoimalla kilpailuehdotuksia, osallistuminen on ollut muunkielisille yrittäjille vaikeaa. Kiertäessäni yrittäjien luona tulkkien kanssa monet kertoivat, että heillä ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta osallistua. Joko he eivät ole pystyneet osallistumaan tai he eivät ole olleet tietoisia mahdollisuuksista osallistua. Vain yksi yrittäjistä kertoi osallistuneensa arkkitehtuurikilpailun aikana järjestettyyn työpajaan, mutta samalla totesi, että hänelle on jäänyt epäselväksi, oliko osallistumisella mitään vaikutusta suunnitelmiin.

”Kysely oli todella ylivoimaisen hyvä, koska kuuntelitte meitä ja välititte mielipiteistämme.”

(Yrittäjä, kyselyvastaus)

Erityisesti kysely sai kiitosta. Kohtaamani yrittäjät pitivät hyvänä sitä, että kyselyä oli mietitty heidän näkökulmastaan. Kysymykset, kyselyn pituus ja kielet mahdollistivat vastaamisen. Se, että käytiin liikkeissä kiertämässä ja tarjoamassa opastusta kyselyyn vastaamiseen teki vastaamisesta mahdollista. Erityisesti karttakysymykseen vastaaminen oli aika hankalaa ilman avustusta.

Tärkeintä kuitenkin oli, että istuttiin yhdessä alas ja vastaaja sai omien ajatustensa kirjaamisen lisäksi esittää kysymyksiä ja omia pohdintojaan paikan kehittämisestä. Itse koin, että näissä tilanteissa minun ymmärrykseni näiden ihmisten tilanteesta ja elämästä kasvoi. Sain kirjattua ylös asioita, mitä vastaaja itse ei olisi välttämättä pitänyt olennaisena kirjata vastauksiinsa, mutta jotka olivat minun ymmärrykseni ja suunnittelun kannalta olennaisia asioita.

“Kysely on tosi hyvä. Se, että tullaan liikkeeseen on tosi hyvä.”

(Yrittäjä, kohtaaminen kierroksella)

Yksi tulkeista kertoi kierroksella, että kysely otetaan vakavasti ja vastaajat haluavat esimerkiksi merkitä paljon asioita kartalle. Tämä välittyi myös itselleni sillä useat vastaajat selvästi keskustelivat ja pohtivat kysymyksiä ja vastauksia tulkin kanssa. Itse en näitä keskusteluita ymmärtänyt ja oli ilahduttavaa, kun välillä tulkki tai vastaaja kohdisti katseen minuun kertoakseen, että tämä on tosi hyvä juttu. 

Toinen tulkkien kautta ymmärtämäni asia oli, että monelle nuoren ihmisen avustuksella vastaaminen on hyvin luontevaa, koska usein perheissä nuoret hoitavat tällaiset asiat. Osa kielistä on myös hyvin vaikeita kirjoittaa. Joko pitää olla erityisen kouluttautunut näiden kielien kirjoittamiseen tai kyselyyn vastattiin eri kielellä kuin valittu kyselyn kieli oli. Monikielisyys alkoi avautua minulle aivan uudella tavalla!