Dialogisuuden kautta moniäänisempää suunnittelua?

Kaikilla suunnittelun osallisilla on oma näkökulmansa, mutta suunnittelussa suositaan yksiäänistä kerrontaa. Tämän seurauksena suunniteltavassa paikassa elävät ihmiset välttämättä tunnista omaa elinympäristöään tai sen arvoja suunnittelijoiden tuotoksista eli esim. suunnitelmista. Viime vuosina kaupunkisuunnittelun tutkimuksessa on puhuttu moniäänisyydestä, jota edistämällä voidaan esimerkiksi lisätä suunnittelun legitimiteettiä, vähentää suunnittelun polkuriippuvuutta ja tehdä osallisten paikkakiintymyksen huomioon ottavia suunnitteluratkaisuja (mm. Wallin ym., 2018; Antadze, 2018; Ameel, 2020; Ameel ym., 2023).

Kirjoitimme Pilvin kanssa keväällä oman artikkelimme osallistuvan kaupunkisuunnittelun moniäänisyyttä edistävistä suunnittelukäytännöistä. Paperi julkaistiin heinäkuussa Planning Practice and Research julkaisussa ja on nyt avoimesti kaikkien luettavissa.

Tässä artikkelissa sovelsimme Mikhail Bakhtinin (1895–1975) moniäänisyyden ideaa. Bakhtin julkaisi vuonna 1929 Leningradissa teoksen, jossa hän analysoi Dostojevskin kirjallisuutta ja otti musiikinalalla käytetyn käsitteen polyfonia kuvaamaan tämän kerrontaa (Bakhtin, 1984). Bakhtinin mukaan moniäänisessä kerronnassa kirjoittaja antaa ’minän’ statuksen myös hahmoilleen samalla luopuen vallastaan yksin päättää tarinan näkökulmasta. Tällaisen taiteen Bakhtin näki pyrkimyksenä kuvata todellisen elämän monimutkaista, suhteellista, dialogista luonnetta – eli moniäänisyyttä.

Artkkelissa esitämme, että kaupunkisuunnittelussa moniäänisyys vaatii erilaisten osallisten eli äänten lisäksi suunnitteluprosessin dialogisuutta ja ristiriitaistenkin näkemysten esille tuomista suunnittelun tuotoksissa kuten suunnitteludokumenteissa. Emme toki ole ajatustemme kanssa yksin. Bakhtinin ajatuksia ovat yrittäneet sovittaa kaupunkisuunnitteluun myös moni muu tutkija. Esimerkiksi Lieven Ameel (2020, 2023) on esittänyt, että suunnitteludokumenteissa tulisi tuoda enemmän esiin osallisten omaa ääntä vaikkapa sitaattien muodossa. Myös Nino Antadze (2018) on hahmotellut moniäänisen suunnittelun mallia tutkimuksessaan ympäristösuunnittelun oikeudenmukaisuudesta. Hänen mukaan suunnittelu on moniäänistä, kun 1) erilaiset äänet ovat läsnä yhdessä suunnitteluprosessin muodostamassa tilassa ja 2) äänten välillä on dialoginen suhde.

Meidän tutkimus oli käytäntölähtöinen. Käytimme toimintatutkimuksellista menetelmää, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa, että teimme tutkimusta osana todellista suunnitteluprosessia yhdessä suunnittelijoiden ja osallisten kanssa. Aineisto koottiin Aalto-yliopiston ja Espoon kaupungin yhteisessä hankkeessa Espoon Viiskorven kaavarunkotyön yhteydessä vuonna 2022.

Monimenetelmäinen osallistuminen lisää osallistujien määrää ja moninaisuutta (esim. Pantić et al., 2021; Thoneick, 2021; Aguilar, 2022), mutta vaikeuttaa dialogin toteuttamista. Tutkimuksen ulottuminen usean suunnitteluvaiheen yli mahdollisti meille dialogisuuden tutkimisen tällaisessa hybridiprosessissa. Käytännössä tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että karttakyselyillä ja työpajoissa kerätty osallistieto ei ainoastaan analysoitu tutkijoiden ja suunnittelijoiden kesken vaan siitä tehdyt tulkinnat ja suunnitteluratkaisut asetettiin osallisten arvioitavaksi.

Vaikka artikkeli on teoreettisesti aika kunnianhimoinen, haluamme tarjota lukijoille konkreettisia ratkaisuja erityisesti vuoropuhelun ja vuorovaikutteisuuden lisäämiseen hybridimenetelmiä hyödyntävässä suunnittelussa. Näemme, että dialogisuuden lisääminen on mahdollista myös sähköisiä työkaluja hyödyntäen – toki kasvokkain tapahtuvan vuoropuhelun rinnalla. Vuoropuhelun lisäämisellä voisi tutkimuksemme perusteella olla vaikutusta esimerkiksi osallistumisen vaikuttavuuteen ja osallistumistyytyväisyyteen, kun suunnittelijat joutuvat enemmän paneutumaan osallistiedon analysointiin ja tulkinnat ovat oikeampia. Toki tässä olennaista on, että osalliset pääsevät vaikuttamaan suunnittelun tavoitteisiin alusta saakka jopa jo seudullisia ratkaisuja tehtäessä.

Me myös ehdotamme tutkimuksen tulosten pohjalta ja Bakhtinin ajatusten hengessä, että kaikkien osallistujien pitäisi saada kuulla tai lukea, mitä mieltä toiset ovat eli osallisteito tulisi tehdä näkyväksi. Toisaalta yhteisen ymmärryksen muodostamista parantaisi, jos käytettäviä termejä kuten kylämäisyys ja luonnonläheisyys, määritettäisiin yhdessä osallisten kanssa paikallisesti. Tällöin kaikki kävisvät dialogiin samoilla tiedoilla ja käsityksillä siitä, mistä puhutaan.

Luitko artikkelimme? Miten suunnittelun dialogisuutta voisi sinun mielestäsi kehittää?

Kannattaa lukea myös hankkeessa valmistuneet Aalto-yliopiston opiskelijoiden diplomityöt:

Pihlava, K. (2023) Mahdollisuuksien kaupunkikylä: Tutkielma eheän kaupunkirakenteen suunnittelusta kaupungin laidalle monimuotoisen kaupunkipientalotypologian avulla, case: Viiskorpi. Diplomityö, Aalto-yliopisto.

Salomaa, V. (2023) Osallistieto suunnitteluprosessissa. Suunnittelijoiden kokemuksia vuorovaikutuksen jatkumosta Espoon Viiskorven maankäytön suunnittelussa. Diplomityö, Aalto-yliopisto.

Lähteet:

Aguilar, R. (2022) Co-designing planning support tools for stakeholder engagement in collaborative spatial planning processes, Doctoral dissertation, University of Twente. doi:10.3990/1.9789036554206.

Ameel, L. (2020) Planning with Narrative, in: L. Ameel (Ed.) The Narrative Turn in Urban Planning, 1st ed., Vol. 1, pp. 113–122. (United Kingdom: Routledge).

Ameel, L., Gurr, J., & Buchenau, B. (2023) Polyphony, in: L. Ameel, J. M. Gurr, & B. Buchenau (Eds) Narrative in Urban Planning: A Practical Field Guide, pp. 85–90 (Germany: Transcript).

Antadze, N. (2018) Polyphonic environmental planning processes: Establishing conceptual connections between procedural and recognition justice, Local Environment, 23(2), pp. 239–255. doi:10.1080/13549839.2017.1413540.

Bakhtin, M. (1984) Problems of Dostoevsky’s Poetics (Manchester: Manchester University Press).

Pantić, M., Cilliers, J., Cimadomo, G., Montaño, F., Olufemi, O., Torres Mallma, S., & van den Berg, J. (2021) Challenges and opportunities for public participation in urban and regional planning during the COVID-19 pandemic—lessons learned for the future, Land (Basel), 10(12), pp. 1379. doi:10.3390/land10121379.

Thoneick, R. (2021) Integrating online and onsite participation in urban planning: Assessment of a digital participation system, International Journal of E-Planning Research, 10(1), pp. 1–20. doi:10.4018/IJEPR.2021010101.

Wallin, A., Leino, H., Jokinen, A., Laine, M., Tuomisaari, J., & Backlund, P. (2018) A polyphonic story of urban densification, Urban Planning, 3(3), pp. 40–51. doi:10.17645/up.v3i3.1340.